Pysähdy valokuvan äärelle Meeri Koutaniemen kanssa
Valokuvien massiivisessa virrassa kuvan kaksiulotteisuus kokee näytöltä katsoessa inflaation, jonka ainoa vastaisku on sen luokse käveleminen. Lue Meeri Koutaniemen vaikuttava kirjoitus valokuvan alkuperäisen voiman kokemisesta.
Kasvoin Kuusamossa kahdeksanhenkisessä perheessä. Vanhemmillani oli tapana kerätä meidät kaikki kuusi lasta katsomaan valokuvia. Valokuvat esitettiin dioina projektorilla, jonka kuva heijastettiin olohuoneeseen pystytettyyn valkokankaaseen. Katsoimme yhtä kuvaa pitkän aikaa.
Nyt jälkeenpäin mietin, että me katsoimme meille esitettyä valokuvanäyttelyä. Vanhempani kasvattivat meidät lapset ei vain katsomaan kuvaa, vaan hiljentymään sen ääreen – kuuntelemaan kuvaa.
Vanhempani kasvattivat meidät lapset ei vain katsomaan kuvaa, vaan hiljentymään sen ääreen – kuuntelemaan kuvaa.
1990-luvun diaprojektorista ja Kuusamosta on pitkä matka nykyiseen teknologian kyllästämään valokuvan nykyiseen murrokseen. Valokuvia otetaan ja nähdään lakkaamatta, eikä katseemme saa niiden tungettelevuudesta taukoa. Katsomisen vaikutus meihin voi olla pahimmillaan turruttava, yksinkertaistava ja uuvuttava. Miten usein kuvaa katsoessamme enää pohdimme, millaisen reaktion se saa meissä aikaan? Onko kuvan katsomisen dynamiikka kiinni sen katsomisen paikasta?
Valokuvan vaikutus on kokenut sosiaalisen median kautta inflaation. Kuvia on liikaa, eikä niiden sisältö saa meistä pysäyttävää otetta. Tihrustamme puhelimen näytöltä kuvia, joiden koko on muuttunut kämmentämme pienemmiksi. Miten muutamassa vuosikymmenessä yhdestä kuvataiteen alueesta, valokuvasta, ja sen välineestä, kamerasta, muodostui yksi maailman demokraattisimmista ja yleisimmistä kommunikoimisen kanavista?
Mitä valokuvan yleistyminen on tehnyt sen ilmaisuvoimalle taidevalokuvan tai kuvajournalismin sisällä? Teema vaatii uudelleenhavahtumisen valokuvan näkemisen ja katsomisen eri olotiloihin.
Kuvan kuunteleminen vaatii tilan, jossa minä, katsoja kävelen itse kuvan luokse.
Mitä kuvan kuunteleminen vaatii? Se vaatii ärsykkeiden rajaamisen. Se vaatii tilan, jossa kuvaa ei katsota loputtomassa feedissä tai keloissa sosiaalisessa mediassa vaan paikan, jossa minä, katsoja, kävelen itse kuvan luokse. Se vaatii pysähtymisen, jossa kuvaa saa tarkastella monesta eri perspekstiivistä, läheltä, kaukaa, sekä ilman, että sitä voi sormilla zoomata eteen tai taakse. Kuvan kuunteleminen vaatii kokonaisuuden, jonka osana valokuva näyttäytyy ja muodostaa tarinankerronnallisen kaaren ja tarinan rajallisuuden. Se vaatii kuvalle omistetun tilan, jossa ihminen saa keskittyä yhteen kuvaan edessään kerrallaan ilman kakofoniaa niistä kaikista kuvista, jotka odottavat malttamattomana vuoroaan.
Kokemus valokuvasta saa parhaimmat puitteet silloin, kun sille annetaan konteksti, jossa siihen voi uppoutua. Sellaisia tiloja on enää harvassa, mutta onneksi vanhojen tuttujen gallerioiden ja museoiden lisäksi, kaupalliseen keskustaan on syntynyt myös taiteen lepopaikkoja. Kämp Gallerian pohjakerroksessa pääsee irti yllä sykkivän kaupungin keskustan rytmistä. Valokuvataiteen museon K1-tiloissa oleva näyttelytila muistuttaa kuvan alkuperäisestä voimasta. Ympäröivä hiljaisuus palauttaa kuvan olemukseensa olla elämys, joka haastaa, puhuu ja inspiroi.
Ympäröivä hiljaisuus palauttaa kuvan olemukseensa olla elämys, joka haastaa, puhuu ja inspiroi.
Koe maailma valokuvan kautta
Suomen valokuvataiteen museon K1-näyttelytila Kämp Gallerian pohjakerroksessa. Lue lisää.
Uusi näyttely: Penelope Umbrico: Myydään kuvan mukaisessa kunnossa 14.10.2022-5.2.2023
Näyttely avoinna ma–pe klo 11–20, la-su klo 11-18.
Vieressä palvelevat ravintola The Glass, museokauppa The Object ja tapahtumatila Kamera, jota voi varata yksityistilaisuuksiin.
Meeri Koutaniemi
Meeri Koutaniemi on 35-vuotias kuusamolaissyntyinen vapaa valokuvaaja, toimittaja ja kuvataiteilija. Koutaniemen työ valokuvaajana ja journalistina ulottuu yli 60 maahan. Hänet tunnetaan erityisesti ihmisoikeuksia, vähemmistöjä ja voimaantumista käsittelevistä kuvareportaaseista ja henkilökuvista.